Vuosi 2024 on merkkivuosi Kansainvälisen Lepralähetyksen historiassa: on kulunut 150 vuotta siitä, kun nuori irlantilainen Wellesley Bailey ja hänen vaimonsa Alice päättivät toimia lepraan sairastuneiden hyväksi.
Wellesley oli juuri palannut Intiasta, jossa hän oli nähnyt, miten tuhoisia vaikutuksia lepralla voi olla. Kotimaassaan hän alkoi kertoa lepraan sairastuneiden tarpeista ja perusti vaimonsa ja yhden ystävänsä kanssa järjestön nimeltä ”The Mission to Lepers” (Lähetys lepratautisille). Nyt sama järjestö tunnetaan nimellä The Leprosy Mission, Lepralähetys.
Näin alkoi jo 150 vuotta kestänyt työ muutoksen aikaan saamiseksi lepraan sairastuneiden elämässä: tartuntojen ehkäisemiseksi, hoidon tarjoamiseksi ja sairastuneiden elämän kaikinpuoliseksi kohentamiseksi.
Työn alkaessa vuonna 1874 lepraan ei ollut olemassa minkäänlaista hoitoa – nyt tarjolla on parantava lääkitys ja kehitteillä on myös rokote tautia vastaan.
Kuva: The Leprosy Mission International
VÄHÄISESTÄ ALUSTA KESKEISEKSI TOIMIJAKSI
Alun perin Wellesley Bailey matkusti vuonna 1869 Intiaan työskennelläkseen poliisina. Pian hän kuitenkin tunsi Jumalan kutsuvan häntä lähetystyöhön ja päätyi amerikkalaisen lähetysjärjestön työntekijänä opettajaksi Punjabiin. Viiden Intian-vuotensa aikana hän näki, miten pahoja vammoja lepra voi aiheuttaa.
Perustettuaan avustusjärjestön Baileyt saivat tukijakseen Charlotte Pim -nimisen naisen, jonka kanssa he lupasivat kerätä joka vuosi 30 puntaa. Jo ensimmäisenä vuonna he keräsivät 600 puntaa!
Vaatimattomasta alusta on kasvanut suuri kansainvälinen yhteisö, jolla on jäsenyhdistyksiä 27 maassa. Lepralähetyksellä on 16 sairaalaa ja kolme tutkimuskeskusta eri maissa. Sen lisäksi Lepralähetyksellä on noin 200 kyläkehityshanketta, joissa tuetaan lepraan sairastuneita heidän arkisissa tarpeissaan, kehitetään toimeentulomahdollisuuksia ja lisätään tietoa leprasta syrjinnän torjumiseksi
Yhdessä maailman muiden lepratyötä tekevien tahojen, kuten Maailman terveysjärjestön WHO:n kanssa Kansainvälinen Lepralähetys taistelee lepran voittamiseksi kokonaan vuoteen 2035 mennessä.
150-vuotisjuhla ei tarkoita vain, että juhlimme kaikkea sitä, mitä Jumala on tehnyt tähän saakka. Merkkivuosi tarkoittaa, että otamme viestikapulan niiltä, jotka ovat juosseet kilvan ennen meitä, ja että juoksemme viimeisen kierroksen luottavaisin mielin.
Me voimme olla luottavaisia, koska tutkimuskeskuksissamme on meneillään innostavia kehityshankkeita. Uusien testien avulla lepra voidaan diagnosoida kenttäoloissa nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Käytössä olevat antibioottihoidot estävät lepran kehittymisen ja leviämisen. Ja parhaillaan kehitetään myös rokotetta lepraa vastaan.
Nyt tarvitaan oikeita resursseja ja investointeja viimeiselle osuudelle tässä kilpajuoksussa, jotta saavutamme tavoitteemme, maailman ilman lepraa:
- ei enää yhtään uutta lepratartuntaa vuonna 2035
- ei enää yhtään uutta lepran aiheuttamaa vammaa vuonna 2035
- ei enää yhtään syrjintätapausta vuonna 2035!
Tule mukaan tekemään tästä tavoitteesta totta!
(Kuva: Trevor Grant)
LEPRALÄHETYKSEN VIRSTANPYLVÄITÄ 150 VUODEN VARRELTA
1880 – 1890 -luvuilla järjestö avusti muita järjestöjä, jotta ne huolehtisivat lepraan sairastuneista. Samalla se avasi omia sairaaloita ja lähetyskoteja. Burmassa Wellesley avasi ensimmäisen lähetyskodin Intian ulkopuolella. Pääosa rahoituksesta tuli Irlannista, Skotlannista ja Englannista, mutta Wellesley matkusti myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa keräämässä varoja.
1900 – 1910 -luvuilla kiinnostus työtä kohtaan kasvoi, ja Baileyt matkustivat Kiinaan, Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Filippiineille, Japaniin, Koreaan, Malesiaan ja Singaporeen, joissa he vierailivat hankkeissa, kertoivat leprasta ja pyysivät tukea. Wellesleyn jäädessä eläkkeelle vuonna 1917 Lähetyksellä oli 87 ohjelmaa 12 maassa ja tukitoimistot kahdeksassa maassa. Vuosittaiset tulot olivat kasvaneet 5 000 punnasta 40 000 puntaan.
1920 – 1930 -luvuilla Lähetys alkoi kokeilla hoitona chaulmoogra-öljyä. Pistokset olivat tuskallisia, ja vain harva parani, mutta tämä oli jo edistystä. Järjestö, joka oli alun perin pystynyt tarjoamaan vain turvapaikkoja ja hoivakoteja, alkoi kehittyä lääketieteelliseksi toimijaksi. Lähetys lisäsi visioonsa uuden päämäärän: osallistua yritykseen hävittää lepra.
1940 – 1950 -luvuilla Lepralähetyksen lääkärit alkoivat kokeilla uutta lääkettä, dapsonea. Siitä tuli ensimmäinen tehokas lääke, ja sen avulla voitiin lähettää monia sairastuneita kotiin oireettomina. Tämä mullisti lepratyön. Korjausleikkausten pioneeri, tohtori Paul Brand kehitti leikkauksia, joiden avulla voitiin korjata lepran aiheuttamia vammoja. Se muutti monen elämän.
1960 – 1970 -luvut: Vuonna 1965 järjestön nimeksi muutettiin ”The Leprosy Mission” eli Lepralähetys, koska haluttiin välttää englannin kielen sanaan ”leper” (lepratautinen) liittyvät kielteiset mielikuvat. Kun vuonna 1974 vietettiin Lepralähetyksen satavuotisjuhlaa, Lepralähetyksellä oli 30 omaa sairaalaa ja leprakeskusta, joista useimmat Intiassa. Lepralähetys myös tuki 90 eri kristillistä yhteisöä ja lähetystä yli 30 eri maassa.
1980 – 1990 -luvut: Vuonna 1981 Maailman terveysjärjestö WHO suositteli lepran hoitoon uutta antibioottista yhdistelmälääkitystä (multi-drug therapy, MDT). Se paransi potilaat 1 – 2 vuodessa. Lepralähetys alkoi toteuttaa MDT-ohjelmia, joihin palkattiin paljon henkilökuntaa ja tarvittiin runsaasti varoja. Seuraukset olivat dramaattisia. 1980-luvun lopulta lähtien Lepralähetyksen teemana oli ”hoivaa hoidon jälkeen” (care after cure), ja se laajensi ohjelmiaan, joiden tavoitteena oli sosiaalinen, taloudellinen ja fyysinen kuntoutuminen.
2000-luku: Joka vuosi todetaan n. 200 000 lepratartuntaa, kun huippuvuosina tehtiin yli miljoona diagnoosia. Nyt Lepralähetys taistelee, jotta lepratartunnat loppuisivat vuoteen 2035 mennessä. Se on kunnianhimoinen tavoite, mutta menneet 150 vuotta ovat osoittaneet, että Jumalan avulla kunnianhimoinen tavoite on kaikkea muuta kuin mahdoton!